Ensimmäiset merkit kullasta

Ivalojoen Nulkkamukasta syyskesällä 1868 löytyneet kultahiput käynnistivät ensimmäisen kultaryntäyksen. Rahapajan apulaisjohtaja Johan Konrad Lihrin retkikunta oli lähetetty kultaa etsimään, sillä Tenojoelta oli vuotta aiemmin löydetty pieniä määriä himoittua jalometallia.

Ivalojoelle perustettiin Kultalan Kruunun Stationi valvomaan kullanetsintää. Kullankaivajien tuli esittää valtion virkamiehelle tarvittavat valtausasiakirjat sekä maksaa verot löydetystä kullasta. Stationin yhteydessä toimi myös kapakka, leipomo ja väentupa.

Ensimmäisinä vuosina kultaa löytyi runsaasti, parhaimpana kesänä 56 kiloa. Ivalojoella kultaryntäys hiipui muutamassa vuodessa ja etsintä jatkui joen sivuhaaroilla, kuten Sotajoella ja Palsinojalla. Sivujokien varret ovat nykyäänkin aktiivista kullankaivualuetta ja siellä voi edelleen tavata kullankaivajia leireineen.

      Kultayhtiöt Lapissa

Kullan emäkallion löytymiseen uskottiin lujasti 1900-luvun alkupuolella. Jalometallin kaivamista varten perustettiin useita yhtiöitä. Yrityksiä toimi erityisesti Laanilan alueella. Niistä ensimmäinen oli kemijärveläisen Henry Kerkelän perustama Kerkelän kultakaivososakeyhtiö Pohjola vuonna 1902. Myöhemmin perustettiin Ivalojoki Oy ja Oy Lapin Kulta Ab koneellisen kullankaivun harjoittamiseksi Inarin Lapissa. Kultaa ei kuitenkaan kovista toiveista huolimatta löytynyt tarpeellisia määriä ja yhtiöt ajautuivat toinen toisensa jälkeen konkurssiin.

Lemmenjoen kultaryntäys

Kultakuume Lemmenjoella alkoi 1945. Huhut kullasta saivat sodasta palaavat miehet Lappiin onneaan kokeilemaan. Sitkeimmät heistä jäivät kultamaille elinkautisiksi. Lemmenjoki oli voimakkaasti mediassa 1950-luvulta lähtien synnyttäen monia unohtumattomia tarinoita kullankaivajista. Runsaine sivujokineen se on ollut vuosikymmeniä Lapin tuottoisin huuhdontakulta-alue ja usea kultahistorian isommushippu on sieltä peräisin.

Katso YLE:n Elävän Arkiston dokumentti: Suomen kultahistoriasta ja Tankavaaran Kullanhuuhdonnan MM-kisoista